Miljöö

Maunula n:o 28 -rivitalorintama

26.3.2017

img_2910

img_2916

1950-luku

50-luvun-talo

momo

osmo-lappo

img_2932

img_2934

maunula

img_2942

 

Tämä juttu jäi syksyllä keskeneräiseksi sairasteluiden vuoksi. Aiheen henkilökohtaisuuden takia haluan kuitenkin julkaista jutun syksyisillä kuvilla, koska alue on mielestäni silloin kauneimmillaan. Rivitalorintama on toki kaunis kaikkina vuodenaikoina, mutta syksyinen väristys korostaa kauniisti talojen värityksiä. Rivitalorintama sijaitsee Maunulan kaupunginosassa Helsingissä, jossa on paljon 1950-ja 1960-luvun arkkitehtuuria. Rintama muodostuu Koivikkotien puolesta välistä loppuun ja talojen takapihat rajautuvat Keskuspuistoon. Tienpätkä on upea ilmestys erilaisia 1950-luvun lopulla rakennettuja rivitaloja, joista yhdessä mekin asumme. Kotikadulla kulkiessa ei voi olla ihastelematta näitä taloja, vaikka niitä tulee nähtyä lähes päivittäin. Hauskaa on ollut huomata, että monet ohikulkijat tekevät samaa. Rivitalorintama on kuitenkin monille aika tuntematon alue. Useammille vanhan Maunulan toiselta puolelta löytyvät Hildig Ekelundin 1950-luvun rivitalot ovat tunnetummat. Näin oli myös meillä, vaikka asuimme melkein 10 vuotta sitten viereisessä kaupunginosassa Oulunkylässä. Kävimme silloin kävelyllä ihastelemassa Ekelundin rivitaloja ja mutta rivitalorintamasta emme tienneet mitään ennen kuin etsimme nykyistä asuntoamme. Muistan, kuin eilisen, kun ajoimme ensimmäistä kertaa rivitalorintaman osuudelle. Emme meinanneet uskoa silmiämme, kun rivitalo toisensa jälkeen näkyi vain ihania 50-luvun taloja.

Rivitalorintaman hienous piilee juuri erilaisuudessa. Kaikki talot ovat suunniteltu samoihin aikoihin 1955-1957, mutta talojen arkkitehtuurit poikkeavat toisistaan, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Julkisivuiltaan toisiaan muistuttavat eniten alkupään valkoinen sekä vaalean ruskea talo, mitkä ovat molemmat saman suunnittelijan Rudolf Lansten käsialaa. Molemmissa rakennuksissa on käytetty 1950-luvulla varhaista elementtitekniikka, mikä oli tuolloin vielä kokeiluasteella. Julkisivun betonilaattojen pinnat ovat rapattu vaaleiksi sekä harjattu vaakasuunnassa, saumaukset on jätetty selkeästi esiin. Valkoisen rivitalon muotokieli on yksi rivitalorintaman suosikeistani, sen julkisivuremontti valmistui juuri, kun muutimme ja lopputulos on hieno. Lansten talojen jälkeen vuorossa on Valtteri Teerikankaan suunnittelema talo, mikä on väritykseltään vaalean ruskea kuten viereinen Lansten talo. Teerikankaan talo poikkeaa kuitenkin muuten Lansten talojen julkisivuista, pintastruktuuri on roiskerapattu ja talon piirteitä on korostettu punatiilellä. Talo on ehdottomasti näyttävimmillään syksyllä, kun sen edustan upeat hortensiat puhkeavat kukkaan.

Matka jatkuu rivitalorintaman puoliväliin, minkä taloista on aistittavissa 1960-luvun vaikutteita eikä ihme, sillä talojen arkkitehdit Toivo Korhonen sekä Osmo Lappo ovat 60-luvun nimekkäimpiä arkkitehtejä. Ensimmäisenä vuorossa on Korhosen kokonaisuus, mikä käsittää kaksi taloa. Ne edustavat samaa tyyliä, mutta ovat malliltaan ja värityksiltään hieman erilaiset. Pohjoisemman talon väritys on vaalea, kun taas eteläisemmässä talossa harmaat ja vaaleat osat vuorottelevat keskenään, luoden jäsennellyn kokonaisuuden. Kokonaisuutta tukee ulko-ovien väliset betoniseinäkkeet, mitä vasten vähäeleiset ulkovalaisimet korostuvat. Pohjoisen talon julkisivussa huomio kiinnittyy etupuolen ulkonevaan lippaan. Talon takapihan puolelta julkisivu on puolestaan vedetty sisään ulko-oven kohdilta. Talojen julkisivut remontoitiin viime vuonna, jolloin eteläisemmän talon alkuperäinen väritys palautettiin. Väritys tiettävästi vaihtui 1970-luvulla kelta-ruskeaksi. Pohjoisempi talo oli syksyllä vielä hupussa, joten sitä ei pystynyt kuvaamaan syysvärityksen keskellä. Korhosen taloja seuraa Lapon talo, missä sisääntulokerros on vedetty sisään ja huomio kiinnittyy ulkonevan yläosan nauhaikkunoihin. Sisääntulojen upeat puupaneloinnit jäävät hieman piiloon vehreämpään vuodenaikaan, vaikka etupihan istutukset sointuvatkin hienosti talon henkeen. Osmo Lapon talossa on samantyyliset punatiiliset piirteet kuin alun Lansten talossa ja samaa punatiiltä on nähtävissä myös lopuissa kadun rivitaloissa. Punatiili on yksi Maunulan arkkitehtuurille tyypillisistä piirteistä.

Rivitalorintaman kolmea viimeisintä taloa yhdistävät punatiiliset piirteet, mutta muutoin talot ovat keskenään erilaisia. Osmo Lapon talon jälkeen tulee Leka & Arajärven sunnittelema talo, jossa puiset varastot katoksineen tuovat vaihtelua sekä lämpöä julkisivuun. Talon vihreä katto erottuu myös edukseen. Tässä sekä viereisessä Erik Castrénin talossa asuntojen etupihan väliset punatiiliset pystyaiheet ovat harmillisesti myöhemmin slammattu valkoisiksi. Alkuperäinen punatiili toisi mukavasti ryhtiä talojen vaaleaan julkisivuun. Castrénin sekä viimeisen rivitalon suunnitelleen Matti Haapalan taloissa on kuitenkin nähtävissä tiilisaumaus, mikä luo illuusion vaakaan kulkevista tiiliraidoista. Illuusio on saatu aikaiseksi maalaamalla tiilien väliset pystysaumat punaisiksi ja jättämällä vaakasaumat vaaleiksi. Samaa tekniikkaa on käytetty myös Maunulan maamerkissä Saunabaarissa. Rivitalorintaman kaksi viimeisintä taloa poikkeavat muista niiden edustaessa ainoana niille ominaista julkisivua. Erik Castrénin rivitalo on ainut tien puolelta yksitasoinen talo, kun taas Matti Haapalan suunnittelemassa rivitalossa on tiilinen julkisivu myös talon sivustoilla. Haapalan talon tiilinen julkisivu, ulko-ovien yllä olevat lipat sekä pienet pensailla erotetut etupihat tuovat mieleen englantilaistyyppisen townhousen.

Maunula rakennettiin aikoinaan metsälähiöksi, mikä näkyy hyvin tänä päivänäkin. Talot ovat rakennettu väljästi luonto huomioon ottaen. Puustot ja kasvillisuus kuuluvat oleellisesti katukuvaan. Rivitalorintamassa seikka korostuu entisestään, sillä Keskuspuisto on talojen takapihojen jatkeena. Tuntuu kuin koko metsä olisi takapihana, mikä on aika upeaa, kun kuitenkin ollaan kaupungissa. Keskuspuiston puoleiselta kävelytieltä näkyvät talojen takapihat, jollei vehmas vihreys estä näkymää. Samalla voi myös havannoida takapihan puolella olevat isommat ikkunat, joista luonto pääsee osaksi sisätiloja ja asuntojen asukkaat voivat ihailla vuoden aikojen vaihtumista Keskuspuiston siluetissa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply