Miljöö

Lammassaari & Kuusiluoto

6.2.2017

IMG_6981

IMG_6979 (1)

arabianranta

pitkospuut

IMG_7018

Lammassaari

Kuusiluoto

IMG_7040

kalasatama

IMG_7045

IMG_7038

kaisla

 

Viime viikonloppuna kävimme ulkoilemassa Lammassaaressa sekä Kuusiluodossa. Kävimme Lammassaaressa viime kesänä Juhannuksen aikaan, mutta Kuusiluoto jäi silloin väliin, joten korjasimme asian tällä kertaa. Vaikka edellisestä kerrasta on vain puoli vuotta niin tyystin toinen vuodenaika houkutteli katsomaan erinäköistä maisemaa. Talvimaisema ei pettänyt, vaikka sää olikin pilvinen. Yöllä oli satanut hieman lunta niin puut ja kaislat olivat saaneet kauniin lumipeitteen, mikä toi valoisuutta pilviseen päivään. Lisäksi ilma oli loistava ulkoiluun. Parin asteen pakkanen oli juuri sopiva, ei ollut märkää eikä liian kylmää, sillä Kuusiluodossa tuuli tuntui navakammin kuin kaislojen suojissa kulkevilla pitkospuilla.

Matka taittui jouhevasti, vaikka pienimmälle pulkka olisi ollut kätevä, mutta se tajuttiin tietenkin vasta paikan päällä. Isoimmat lapset jaksoivat hyvin, kun matkaa oli noin kilometri suuntaansa. Kesään verrattuna oli mukavaa, kun pystyi kulkemaan pitkospuiden vieressä, mikä olisi ollut oivallinen kohta vetää pulkkaa. Matkalla muistimme myös viime kesän ärhäkät ampiaiset, joten oli hienoa, ettei niitä tarvinnut jännittää matkan varrella. Itse matka oli antoisa monipuolisuutensa vuoksi. Samalla pystyi nauttimaan luonnosta, idyllisistä puumökeistä sekä Helsingin urbaanista siluetista. Lammassaareen johtavilla pitkoispuilla on koroke, mistä katselimme kiikareilla maisemaa. Lintuja emme bongailleet, mutta Herttoniemen hyppyrimäki näkyi hienosti. Huonokuntoisuutensa vuoksi hyppyrimäki saattaa vielä kadota maisemasta. Itäinen maisema on luonnonvaraisempi, kun taas länsipuolella näkyvät Arabianrannan asuinalue sekä kovaa vauhtia rakentuva Kalasatama. Kuusiluodon laiturilta aukeaa hienot näkymät, joten sinne asti meneminen on ehdottomasti vaivan väärti, vaikka näin talvella siellä ei olekaan lampaita kuten kesäisin. Talvella Kuusiluodosta on kuitenkin helpompi bongata haarautuva puu, saaren ainoa kuusi sekä linnunpönttöjä kuin kesällä.

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Villis 11.2.2017 at 10:10

    Olen juuri ahminut blogisi kaikki kirjoitukset läpi ja nauttinut suunnattomasti upeista kirjoituksistasi ja kuvistasi! Esittelet upeasti ja kiinnostusta herättävästi Helsingin eri asuinalueita ja ihanaa MO-MO kotianne. Olen niin lumoutunut kodistanne ja tästä 50-70 lukujen asumistyylistä, että unissani jo asun jossain sellaisessa:) Rakastan monia muitakin tyylisuuntia (tietämättä niistä kuitenkaan edes tarpeeksi), mutta joku sisäinen palo vie aina vaan uudestaan tuohon aikaan. Asumme itse vanhaa maalaistaloa rv. 1875 (instagram @mummis_house), eikä tässä ole moitteen sanaa, puhumattakaan maaseudusta ympärillämme. Mutta tilanteet muuttuvat ja itsekin pitäisi pystyä muuttumaan tilanteiden mukaan ja siksi meilläkin käydään nykyisin melko tiuhaan osoitteessa etuovi.com:)
    Halu pääkaupunkiseudulle kumpuaa ajatuksesta päästä lähemmäksi lapsia ja lapsenlapsia, mutta onhan se vaikeaa ottaa se ensimmäinen askel kohti uutta. No, tämä taitaa olla se ensimmäinen askel, että uskallan edes kertoa ajatuksen ”julkisesti”!
    Villi ajatus lähteä levittämään lehtisiä postiluukkuihin nostattaa hymyä tämänkin mummin kasvoilla:) Mukavia päiviä kotiinne!

    • Reply korttelissa 14.2.2017 at 11:48

      Ihana kuulla, että blogin sisältö innostaa 🙂 Etsiessämme asuntoa lupasin miehelle, että jos päädymme 50-70-luvun asuntoon niin aloitan blogin, jotta muutkin pääsevät nauttimaan ja inspiroitumaan näistä asioista. Oma kiinnostukseni eri aikakausiin kumpuaa lapsuudesta, mummoni asui vanhoissa kerrostaloissa ja hänen kanssaan seikkailimme eri puolilla Helsinkiä. Saman toivoisin välittyvän omille lapsille.
      Ajatuksesi kuullostavat hyvin tutuilta. Me palasimme Helsinkiin, koska elämämme tuntui olevan enemmän täällä eikä sen aikainen asuntomme herättänyt suurempia tunteita, vaikka puolensa kaikessa. Paluuprosessi oli kuitenkin pitkä, kun kaikki ei loksahtanut kerralla paikoilleen. Emme kuitenkaan antaneet periksi, vaikka tielle osui aika hurjiakin juttuja, mutta näistä kirjoitan jossain vaiheessa lisää. Kannattaa kuunnella sydäntään ja uskoa itseensä. Haaveilu on elämän suola, ilman sitä mekään emme olisi tässä 🙂
      Toivottavasti ajatukset tulevan suhteen kirkastuvat ja toivotan tsemppiä, jos ryhdytte asuntoa vaihtamaan. Aivan ihana talo teillä on jo tälläkin hetkellä, mutta ymmärrän kyllä jos sydän sykkii momo-aikakauteen 😉

      Mukavaa kevään odotusta!
      Terveisin Jenny

    Leave a Reply