Miljöö

Kesän vietossa

11.7.2017

 

Tavallisesti vietämme juhannusta kotona, mutta tänä vuonna teimme poikkeuksen ja suuntasimme Itä-Suomeen miehen mummolaan. Jo viime vuonna ihastuin pihapiiriin kukkiin ja latoon. Sormet syyhysi päästä fiilistelemään kameran kanssa. Toisenlainen ympäristö tuo mukavaa vaihtelua kotiympyröihin ja tuttuihin kuvakulmiin. Ladon puupinnat toimivat kauniina taustoina vanhoille tavaroille sekä kukille. Tavarat löytyivät ladosta valmiina, kukat niityltä ja puutarhasta. Silmäni osuivat heti ensimmäisenä upeisiin kämmenen kokoisiin unikkoihin. Unikkoa laitoin omaankin pihaan, mutta tiedä saadaanko kukkia vasta ensi vuonna vai ollenkaan. Tällaisesta puutarhasta voi kuitenkin vain uneksia, kun oma piha on sen verta rajallisen kokoinen. Ei todellakaan tarvitse turvautua kukkakaupan puoleen. Lähistöltä löytyi lisäksi tupasvilloja, mitä olen ihastellut aiemmin vain muiden kuvissa. Nyt nappasin niitä myös kotiin viemisiksi.

Juhannuksen sää oli tyypillinen suomalainen juhannussää vaihtelevien ilmojen puolesta, viileää, mutta myös auringosta saatiin nauttia. Lasten kanssa uitettiin jalkoja viereisessä järvessä ja puhallettiin voikukkia niityllä. Kokkokin paloi juhannuksen kunniaksi, emme ole tainneet kaupungissa käydä edes katsomassa kokkoa. Sukulaisten lisäksi kävimme jälleen samalla reissulla moikkaamassa entisiä seinänaapureitamme, jotka muuttivat melkein heti meidän jälkeemme. Olenkin sanonut, että jos jotain entisestä asunnosta kaipaan niin terassi, rauhallisuus sekä seinänaapurit. Olemme aivan eri ikäluokkaa ja eri elämänvaiheessa, mutta kemiat toimivat hyvin. Täältä saimme kotiinviemisiksi kassillisen raparperia. Miehen mummolta tuliaisiksi tuli puolestaan haaveissa ollut käenkaali. Tällaiset tuliaiset saavat iloiseksi, mitkä eivät ole mitään turhan päiväistä tavaraa. Kotona on jo monet kerrat ihailtu uutta kasvia, arjen pieniä iloja.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply